EU:n koalitiot muutoksessa: ilmasto ja sosiaalinen Eurooppa

”EU:n puolustajat voittivat.” Maanantai-aamun otsikko oli osuva. EU-vaalien tulos pitää sisällään uusien koalitioiden mahdollisuuden. Suomen ja Hollannin vaalitulokset ja poliittinen kulttuuri voivat näyttää esimerkkiä.

EU-vaalien tuloksen analysoinnissa ei kannata kiinnittää huomiota vain kahden perinteisesti suurimman ryhmittymän, kristillisdemokraattien (EPP) ja sosialidemokraattien (S&D) asemaan. Eurooppalaiseen yhteistyöhön ovat tähänkin saakka osallistuneet kahden suurimman ryhmän lisäksi erityisesti lainsäädännössä myös liberaalit (ALDE) ja vihreät (Greens).

Nämä eurooppalaisen yhteistyön vahvistamista kannattavat ryhmät ovat saamassa uuteenkin parlamenttiin yhteensä noin kahden kolmasosan enemmistön. Enemmistön sisällä on kuitenkin tapahtunut mielenkiintoisia poliittisia muutoksia. Nämä liittyvät sekä ilmastonmuutokseen että sosiaaliseen Eurooppaan.

Kaikki neljä ryhmää ovat tähänkin saakka kannattaneet EU:n yhteistyön tiivistämistä: Euroopan kristillisdemokraatit ja liberaalit perinteisesti puhtaan taloudellisen liberalismin hengessä, sosialidemokraatit ja vihreät enemmän sosiaalisen Euroopan hengessä. Nyt on mielenkiintoista seurata, miten Macronin voimat liberaalien sisällä vaikuttavat ALDE:n kantoihin. Kannattaa ehkä panna merkille, että Macronin taustalla vaikuttaa myös entinen EU:n vihreiden raskaan sarjan eurooppalainen vaikuttaja Daniel Cohn-Bendit.

Ilmastonmuutoksen vastustamisessa kaikki neljä ryhmää ovat lähentymässä toisiaan. Sosiaalisessa Euroopassa sosialidemokraatit ja vihreät ovat puolestaan hyvin lähellä toisiaan. Kun kuuntelee EU:n S&D -kärkiehdokkaan ja komission nykyisen varapuheenjohtajan, Frans Timmermansin visioita Euroopan modernisoimiseksi, on hyvin vaikea tehdä eroa sosialidemokraattien ja vihreiden välillä.

Sekä Suomessa että Timmermansin kotimaassa Alankomaissa sosialidemokraatit ja vihreät ovat käytännössä tulleet asiakysymyksissä hyvin lähelle toisiaan: sosialidemokraatit vihertyneet ilmastonmuutoksen seurauksena ja vihreät siirtyneet kannattamaan sosiaalisempaa Eurooppaa markkinaliberalismin vastapainona. Vaikka puolueet kilpailevat esimerkiksi Saksassa verisesti toistensa kanssa, sisällöllisesti ne ovat yhä lähempänä toisiaan.

Myös liberaaleista ja kristillisdemokraateista löytyy voimia, jotka ottavat ilmastonmuutoksen ohella sosiaalisen Euroopan kysymykset yhä vakavammin. Nyt on mielenkiintoista seurata, miten EU:n uudet koalitiot kehittyvät. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun tehostaminen yhdistettynä sosiaalisempaan Eurooppaan voi hyvinkin tarjota inspiraatiota ja koalitiomahdollisuuksia uuden komission muodostamiselle.

Lähiviikkojen dynamiikkaa on mielenkiintoista seurata: sekä eurooppalaisten ryhmien välillä että niiden sisällä; sekä ilmastonmuutoksessa että sosiaalisessa Euroopassa. Suomen EU-puheenjohtajuus sattuu mielenkiintoiseen saumaan.

 

PekkaShemeikka
Helsinki

Olen Pekka Shemeikka, pitkän linjan EU-asiantuntija ja virkamies ulkoministeriöstä. Minulla on kolmen vuosikymmenen kokemus kansainvälisestä diplomatiasta. Olen hoitanut suhteita europarlamenttiin yli seitsemän vuotta Brysselissä. Tunnen parlamentin ja sen työtavat melkein kuin omat taskuni. Tiedän konkreettisesti, miten yksittäinen meppi voi edistää Suomen etua parlamentissa. Tunnen EU:n instituutiot henkilökohtaisesti.
Viimeksi olen johtanut Arktisen neuvoston kestävän kehityksen työryhmää Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden ajan. Aikamme haasteet, taloudellinen globalisaatio ja ilmastonmuutos voidaan kääntää mahdollisuuksiksi. Matalahiilisyys voidaan saavuttaa uusilla liiketoiminnan malleilla ja uusilla kuluttajien valinnanmahdollisuuksilla. Eurooppalainen yhteistyö tarvitsee virkamiestyön rinnalla yhteistä tahtoa ja tunnetta. Haluan olla kehittämässä EU:n sisäistä yhteistyötä ja yhteishenkeä. Suomalaisuus ja eurooppalaisuus ovat osa meitä kaikkia. Järjellinen Eurooppa tarvitsee tunnetta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu